19.9.06

Terveyttä kaikille vai valituille

Tänään on tarkoitus keskustella terveyden tasa-arvosta yleisötilaisuudessa Kinaporin palvelukeskuksessa. Aiheena on Terveyttä kaikille vai valituille?
Olen suunnitellut puhuvani siitä, että ennaltaehkäisy pitää kohdistaa kaikkiin ihmisiin, ei pelkille riskiryhmille. Aion pohtia sitä, onko liikuntamahdollisuuksien tarjonta tasapuolista, mikä yhteys masennuksella on terveyskäyttäytymiseen, onko hoitoon pääsy tasapuolista, mitä ihmisten leimaaminen vaikuttaa heidän elämäänsä ja terveyteensä.

Kesällä Pohjalaisessa oli pääjohtaja Pekka Puskan haastattelu. Jutussa tiivistyi terveyden syvin tasa-arvokysymys: mitä enemmän tienaat, sitä pitempään elät.
Tämä totuus pätee, tosin vain väestötasolla. Yksilö voi olla köyhä ja elää pitkään tai rikas ja kuolla nuorena.
Nykyinen hokema kuuluu, että ihminen itse valinnoillaan ratkaisee terveytensä. Tämä totuus on kuitenkin puolitotuus. Meidän puolestamme tehdään uskomaton määrä valintoja, jotka vaikuttavat terveyteemme.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Niin mitä yhteyttä mielestäsi masennuksella on terveyskäyttäytymiseen?

KirsiMy kirjoitti...

Kiitos, että kysyit, Obeesia. Toivoin, että joku kysyisi jotain tai väittäisi vastaan.

Masentunut ihminen ei jaksa ajaa omia etujaan ja tässä leikatun perusterveydenhuollon Suomessa on usein oltava aika sinnikäs saadakseen apua.
Masennus ilmenee usein vetäytymisenä: ihminen jää helposti neljän seinän sisälle. Silloin liikunta jää vähiin. Liikunnan puute on yksi suuri sydän- ja verisuonisairauksien, diabeteksen, aivohalvauksen, jopa dementian ja esimerkiksi osteoporoosin riski.
Masennus ilmenee myös usin muuttuneena suhteena ruokaan: suklaan ja karamellien yletön syöminen ei ole harvinaista. Jotkut masentuneet eivät oikein jaksa syödä lainkaan ja laihtuvat.
Jos masennukseen ei saa (tai ei hae) apua, saattaa ihminen lääkitä itseään alkoholilla ja siitä voi tulla uusia ongelmia.

Liisa kirjoitti...

Koko media on täynnä tätä asiaa jatkuvasti, mutta ihminen kai huomaa sen vasta sitten, kun on itse sairas. Ei ole sellaista päivää, etteikö lehdissä, radiossa tai televisiossa näistä puhuttaisi muodossa tai toisessa. Onko sitä jo liikaa, tukahduttaako se jo meidät? Peräti syyllistää?

KirsiMy kirjoitti...

Niinpä, Liisa. Media on terveyttä tulvillaan. Aina löytyy viisi vinkkiä laihduttajalle tai kymmenen kuntoiluohjetta, mukavaa muistijumppaa sen muuta.

Olen tullut siihen tulokseen, että tämä kaupallisen median terveystiedon tulva ei tavoita niitä ihmisiä, joilla ei ole rahaa (tai halua) kuluttaa. Terveystieto on kytketty yleensä johonkin myyntiin. Nyt lehdet ovat jopa perustaneet omia painonpudotusklubejaan. Sen sijaan niille ihmisille, joilla ei ole rahaa panna kiloklubeihin, terveyskeskusten painonpudotusryhmissäkin usein tarjotaan eioota.

Tuo syyllistäminen, jota pohdit, on kummallinen ilmiö. Luulen, että syyllistäjät ovat ihmisiä, joilla on tarve kokea itsensä jossain asiassa muita paremmiksi. Ikävää on, jos he ovat vaikuttavissa asemissa yhteiskunnassa.
Yhtä hyvin voisi etsiä syyllisiä sitten siihen, miksi köyhät ja miksi vähemmän koulutusta saaneet elävät lyhemmän elämän kuin varakkaat ja hyvin koulutetut.