On ihmisiä, jotka eivät jää sairaslomalle tai eivät mene lääkäriin työpaikan menettämisen pelosta.
Asiata on tutkimusnäyttöäkin.
Ei ole leikintekoa, jos nelikymppinen mies tuntee rintakipuoireita, mutta ei mene lääkäriin, koska pelkää työpaikkansa puolesta.
Kysyin yhdeltä haastateltavaltani, pelkäsikö hän työpaikan menettämistä, kun pitkäaikainen tuki- ja liikentaelinvaiva iski. Ei ollut pelännyt kuulemma, koska oli oppinut, että itsestä pitää pitää huolta; kukaan muu ei pidä, jos itse ei pidä. Tilannetta varmaan helpotti, että haastateltava on töissä julkisella sektorilla.
Sain tänään ahdistuneensävyisen palautteen eräältä lehden lukijalta. Hän ei pitänyt kysymyksestäni. Lukijan mielestä asia herättää turhia pelkoja.
Olisi mukava kuulla kokemuksia siitä, tukeeko työpaikka lääkäriin hakeutumista vai ruokkiiko se pelkoja työpaikan menettämisestä. Oma epäilykseni on, että ongelma on olemassa lähinnä yksityissekotorilla ja saattaa siellä ulottua myös perhesuunnitteluun. Kommentit asiasta ovat tervetulleita.
2 kommenttia:
Itse olen joutunut taannoin äitiyslomien jälkeen palatessani töihin, huomaamaan että työtekijän poissa ollessa voidaan tehdä tai suunnitella sellaisia muutoksia joihin muut eivät ole suostuneet. Itse meinasin joutua eri osastolle palattuani takaisin lomalta. Samoin huomasin sairaslomieni aikana saanut, että "omat työni" on annettu muille ja minulle tarjottiin vain ns. hanttihommia ja näin ollen loppujen lopuksi olisi ollut helppo sanoa tarpeen tullen irti. Parasta tuossa tilassa oli liittyä ammattiyhdistyksen jäseneksi, sillä onhan työntekjälläkin oikeuksia. Vihdoin ja viimein kärsin henkisen tappion, jolloin jouduin jäämään verenpaineen vuoksi sairaslomalle, kun jouduin taistelemaan omista oikeuksistani. Loppujen lopuksi keksin lähteä uudelleen koulutukseen. Kun on oikien sairas, niin silloin kyllä laittaa itsensä ykkössijalle ja työnantajan kakkoseksi. Hyvin sairaana ei kannata työhön kontata. Ei siitäkään mitään sädekehää päänsä päälle saa. Ensin terveys sitten työ.
Entinen valtionyhtiö VR Rata ainakin noudattaa tiukkaa linjaa: päihteidenkäytöstä kärähtämisessä on nollatoleranssi; hoitoon ei ketään ohjata, vaan kassan kautta pihalle. Jos työnantaja saa tietää, että työntekijä on kärähtänyt ratista vapaa-aikanaan, se merkitsee potkuja työstä.
Jos työntekijän työkyky alenee, hänelle ei ole osoittaa muita hommia, vaan on aika vaihtaa firmaa.
On irvokasta, että työnantajat valittavat tulevaa työvoimapulaa, vaikka edelleen on suuria työnantajia, jotka suhtautuvat piittaamattomasti työntekijöidensä terveyteen ja kunnossa pysymiseen. Työtahti on kova, yötöitä teetetään, kunnes verenpaineet alkavat kohota ja mies on kelpaamaton.
Nykyisin koneet ja laitteet on tehty niin, ettei niitä voi korjata. Onko ihmisiinkin alettu suhtautua kertakäyttöisinä tuotantolaitteina, jotka korvataan uusilla, jos ne eivät toimi optimaalisesti. Jos näin on, se tie on nopeasti loppuunkuljettu ja Suomen luukulle voidaan panna lappu.
Lähetä kommentti