Tämän päivän Valokuvatorstain aihe on siis Kapinallinen, vallankumouksellinen. Kuvani kertoo köyhien hiljaisesta kapinoinnista. Se on otettu vappumarssilta 2006 Helsingistä.
Rauhallistahan tämä jengi on, monet suorastaan apaattisia. Pitkäaikainen työttömyys ahdistaa usein keski-ikäisiä ihmisiä eikä ihminen keski-iässä riko kaduilla ikkunoita. Työttömyys ja vakava, pitkäaikainen sairaus ovat ainakin vastoinkäymisiä, jotka köyhdyttävät ihmisiä. Jos nämä vielä sattuvat samalle ihmiselle, on tilanne surullinen. Erillisinäkin ne laskevat eliniänodotetta. Yritin saada selville, onko asiasta tutkimustietoa, mutta ainakaan tähän kommenttiin en vielä tarkkaa tietoa saanut. Neulekirpulle: globaali robottivero voisi tuoda toivoa paremmasta huomisesta niille, joilla ei ole juuri mitään. Suomalaista köyhää ei lohduta, että zairelaisella köyhällä asiat on vielä huonommin.
Tämä aika on julma. Raha määrittää niin paljon arvojamme, tahtomattammekin. Ja kaikki pitäisi olla nyt ja tässä; aikaperspektiivi on kaventunut.
Köyhät tänä päivänä ovat tietyllä tavalla huonommassa asemassa kuin aikaisemmin, vaikka aineellinen kurjuus voikin olla vähäisempää. Vielä reilu sukupolvi sitten köyhyys ei ollut niin jotenkin niin toivotonta kuin nykyään. Köyhällä oli mahdollisuus parempaan, kun oli ahkera, säästeliäs ja kärsivällinen.
Sumea, aika on tosiaan toinen kuin suurten ikäluokkien ekspansion aika, jolloin sosiaaliseen nousuun oli mahdollisuus omalla työllä ja älyllä. Nyt täytyy olla valmiiksi rahaa ja suhteita saadakseen edes töitä.
Anonyymille vastaan, että minusta on hyvä, että mieltä osoitetaan, sitä kai vappumarssi merkitsee. Itse ajattelen, että ne varovaisestikin arvioiden puoli miljoonaa suomalaista, jotka elävät joko köyhyydessä tai niukkuudessa, on hiljennetty monin keinoin ja vaiettu. Tiedotusvälineiden valtavirta toitottaa, että maassa on ennennäkemättömästi rahaa ja kansalaisilla on käytettävissään entistä enemmän rahaa. Jostain syystä rahattomasta uhkaa tulla myös näkymätön. Siksi iloitsin vappuna siitä, että asia nostettiin esille. Vapun marssijat puhuivat painavaa asiaansa ilman sen kummempaa kapinointia. Kapinaankin olisi mielestäni aihetta. Mutta Neulekirppu, mitä mahtoi olla mielessäsi?
Hiljainen kapina on riittävä kapinoivalle, mutta onko se sitä ympäristölle? Globaalit ratkaisut eivät auta tässä ja nyt, eivätkä vaalilupaukset, jotka kova demokratia torppaa heti.
Liisa, olen pahoillani. Tämä bloggerin beta-versio on osoittautunut beetaksi, mutta on myöhäistä rypistellä enää kun on housuissa. (Nettisivukenttään kannattaa kokeilla laittaa blogin etusivun osoite, ei Valokuvatorstain sivun permalinkkiä.)
Demokratian tulevaisuuden kannalta olisi erittäin tärkeää, että kansalaisia ensinnäkin kuuneltaisi, että heidän asiansa otettaisi vakavasti (muutakin kuin vaalien alla), että poliitikot pitäisivät antamansa lupaukset. Olin tänään seuraamassa vaikeavammaisten avustajakapinaa. Siinä on toinen lupaustenrikkomisen esimerkki. Ennnen vaaleja kaikki olivat lupailemassa vaikeavammaisille avustajaa. Nyt on ollut neljä vuotta aikaa hoitaa hoimma ja taas lupaillaan hoitaa vaikeavammaisille avustajaa. Joskus saattaa ihmisten kärsivällisyys loppua. Äänestäjän olo saattaa olla kuin alkoholistin vaimolla, joka aina uudelleen jaksaa uskoa toisen lupauksia.
Miehen etätyttö 5 vee kysyi viikonloppuna (kun katsottiin telkkarista jotain ohjelmaa, jossa oli afrikan köyhiä), että mitä köyhät ovat. Kun selitin sen tyyliin, ne ovat ihmisiä, joilla on puutetta monesta asiasta. Usein ainakin ruoasta. Niillä ei ole hienoja leluja mitä meillä jne. Hän kysyi sitten: "miten pääsee köyhäksi?". Siinä kyllä vähän jäi suu auki. Isänsä tuli pelastamaan ja jäi selittämään köyhäksipääsemisen logiikkaa.
Aika-ajoin on tuntunut, että köyhäksi pääsee Suomessa samalla logiikalla kuin entisen tytön faksi: se tulee pyytämättä ja täytenä yllätyksenä. Sairaus on tehokas tapa köyhtyä, samoin työttömäksi jääminen, varsinkin keski-iässä. Mielenterveysongelma tai alkoholiongelma köyhdyttävät lähes kenet tahansa. Köyhäksi saattaa päästä käden käänteessä, mutta tie takaisin voi olla pitkä... Sen tiedän varmasti, että köyhäksi on ihan helppo päästä ilman omaa syytään, vaikka useat muuta väittävät.
15 kommenttia:
Rauhalliselta näyttää:)
mutta kyllä se tappaa, välillisesti monin tavoin
Toivo paremmasta huomisesta?
Rauhallistahan tämä jengi on, monet suorastaan apaattisia. Pitkäaikainen työttömyys ahdistaa usein keski-ikäisiä ihmisiä eikä ihminen keski-iässä riko kaduilla ikkunoita.
Työttömyys ja vakava, pitkäaikainen sairaus ovat ainakin vastoinkäymisiä, jotka köyhdyttävät ihmisiä. Jos nämä vielä sattuvat samalle ihmiselle, on tilanne surullinen. Erillisinäkin ne laskevat eliniänodotetta. Yritin saada selville, onko asiasta tutkimustietoa, mutta ainakaan tähän kommenttiin en vielä tarkkaa tietoa saanut.
Neulekirpulle: globaali robottivero voisi tuoda toivoa paremmasta huomisesta niille, joilla ei ole juuri mitään. Suomalaista köyhää ei lohduta, että zairelaisella köyhällä asiat on vielä huonommin.
Tämä aika on julma. Raha määrittää niin paljon arvojamme, tahtomattammekin. Ja kaikki pitäisi olla nyt ja tässä; aikaperspektiivi on kaventunut.
Köyhät tänä päivänä ovat tietyllä tavalla huonommassa asemassa kuin aikaisemmin, vaikka aineellinen kurjuus voikin olla vähäisempää. Vielä reilu sukupolvi sitten köyhyys ei ollut niin jotenkin niin toivotonta kuin nykyään. Köyhällä oli mahdollisuus parempaan, kun oli ahkera, säästeliäs ja kärsivällinen.
Voi kun useammin muistaisimme kapinoida niiden puolesta jotka eivät enää itse jaksa pitää meteliä...
Pitipä sattua. Itse
osallistun aiheeseen (työttömyys) liittyvällä runolla Runotorstain haasteeseen. Kuvaa ei valitettavasti ollut käytettävissäni.
onko vappumarssi tai mielenosoittaminen kapinointia?
Totta turiset.
En nyt uskalla avata sanaista arkkuani...
Sumea, aika on tosiaan toinen kuin suurten ikäluokkien ekspansion aika, jolloin sosiaaliseen nousuun oli mahdollisuus omalla työllä ja älyllä. Nyt täytyy olla valmiiksi rahaa ja suhteita saadakseen edes töitä.
Anonyymille vastaan, että minusta on hyvä, että mieltä osoitetaan, sitä kai vappumarssi merkitsee.
Itse ajattelen, että ne varovaisestikin arvioiden puoli miljoonaa suomalaista, jotka elävät joko köyhyydessä tai niukkuudessa, on hiljennetty monin keinoin ja vaiettu. Tiedotusvälineiden valtavirta toitottaa, että maassa on ennennäkemättömästi rahaa ja kansalaisilla on käytettävissään entistä enemmän rahaa. Jostain syystä rahattomasta uhkaa tulla myös näkymätön. Siksi iloitsin vappuna siitä, että asia nostettiin esille. Vapun marssijat puhuivat painavaa asiaansa ilman sen kummempaa kapinointia. Kapinaankin olisi mielestäni aihetta.
Mutta Neulekirppu, mitä mahtoi olla mielessäsi?
Hiljainen kapina on riittävä kapinoivalle, mutta onko se sitä ympäristölle? Globaalit ratkaisut eivät auta tässä ja nyt, eivätkä vaalilupaukset, jotka kova demokratia torppaa heti.
Liisa
Kolmas yritys kommentoida, kokeilen anonyyminä.
Liisa, olen pahoillani. Tämä bloggerin beta-versio on osoittautunut beetaksi, mutta on myöhäistä rypistellä enää kun on housuissa. (Nettisivukenttään kannattaa kokeilla laittaa blogin etusivun osoite, ei Valokuvatorstain sivun permalinkkiä.)
Demokratian tulevaisuuden kannalta olisi erittäin tärkeää, että kansalaisia ensinnäkin kuuneltaisi, että heidän asiansa otettaisi vakavasti (muutakin kuin vaalien alla), että poliitikot pitäisivät antamansa lupaukset. Olin tänään seuraamassa vaikeavammaisten avustajakapinaa. Siinä on toinen lupaustenrikkomisen esimerkki. Ennnen vaaleja kaikki olivat lupailemassa vaikeavammaisille avustajaa. Nyt on ollut neljä vuotta aikaa hoitaa hoimma ja taas lupaillaan hoitaa vaikeavammaisille avustajaa.
Joskus saattaa ihmisten kärsivällisyys loppua. Äänestäjän olo saattaa olla kuin alkoholistin vaimolla, joka aina uudelleen jaksaa uskoa toisen lupauksia.
Miehen etätyttö 5 vee kysyi viikonloppuna (kun katsottiin telkkarista jotain ohjelmaa, jossa oli afrikan köyhiä), että mitä köyhät ovat. Kun selitin sen tyyliin, ne ovat ihmisiä, joilla on puutetta monesta asiasta. Usein ainakin ruoasta. Niillä ei ole hienoja leluja mitä meillä jne. Hän kysyi sitten: "miten pääsee köyhäksi?". Siinä kyllä vähän jäi suu auki. Isänsä tuli pelastamaan ja jäi selittämään köyhäksipääsemisen logiikkaa.
Niin joo...tuo äsköinen olin minä kaurislapsi. (capricorn.vuodatus.net).
Aika-ajoin on tuntunut, että köyhäksi pääsee Suomessa samalla logiikalla kuin entisen tytön faksi: se tulee pyytämättä ja täytenä yllätyksenä. Sairaus on tehokas tapa köyhtyä, samoin työttömäksi jääminen, varsinkin keski-iässä. Mielenterveysongelma tai alkoholiongelma köyhdyttävät lähes kenet tahansa. Köyhäksi saattaa päästä käden käänteessä, mutta tie takaisin voi olla pitkä...
Sen tiedän varmasti, että köyhäksi on ihan helppo päästä ilman omaa syytään, vaikka useat muuta väittävät.
Lähetä kommentti