Kun Lapualla 13.4.1976 klo 7.40 patruunatehtaan lataamossa räjähti, kaikkiaan 40 ihmistä kuoli. Kun autolautta Estonia myrskyisenä yönä 28. syyskuuta 1994 upposi, kuoli 852 ihmistä. Kun perjantaina 6.3.1998 keskellä päivää kello 13.49 Turusta Pieksämäelle matkalla ollut matkustajajuna suistui kiskoilta Jyväskylässä, 10 ihmistä kuoli; junassa oli noin 300 matkustajaa. Perjantaina maaliskuun 19. päivän vastaisena yönä vuonna 2004 Konginkankaalla tieliikenneonnettomuudessa 23 bussimatkustajaa kuoli.
Suuret onnettomuudet ovat inhimillisiä katastrofeja lukuisille ihmisille: Hengissä selvinneille saattaa jäädä pitkällisiä traumoja ja terapiantarvetta, omaisensa menettäneden menetys on korvaamaton, vammautuneet kantavat onnettomuutta lopun ikäänsä.
Kukaan ei voi elää varoen ja peläten kaiken aikaa sitä, että joutuu onnettomuuteen. Jos pelkäämme liikenneonnettomuutta, voimme joutua myrkkypilveen.
Vaikka yksittäinen ihminen ei voi varautua suuronnettomuuteen, viranomaiset voivat tehdä paljon varautuakseen suuronnettomuuksien varalle.
Suuronnettomuudet ovat osoittaneet, että auttajien yhteistyössä ja valmiuksissa on kehittämisen varaa. Auttaminen sujuu, kun määräyssuhteet ovat kaikille toimijoille selvillä. Alueelliset suunnitelmat suuronnettomuuksien varalle ovat vielä tekemättä.
Tänään ilmestyi ammattilaisten käyttöön suunnattu Suuronnettomuusopas, joka tarkastelee suuronnettomuuksien pelastustoimintaa lääkinnällisen pelastustoiminnan näkökulmasta. Yksi oppaan kirjoittajista, dosentti Maaret Castrén, toivoo, että ne, joiden tulisi toimia yhteistyössä suuronnettomuuden sattuessa, löytäisivät oppaan. Näitä tahoja ovat muun muassa pelastushenkilökunta, poliisit, merivartijat...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti