Marian blogissa oli samasta aiheesta kuva. Tämä oli tosiaan mukavaa silloin kun oli lapsi. Itselleni tulee mieleeni aina isä, kun näen tämän härvelin, sillä hän vei minut aina tivoliin ja sirkukseen, kun sellainen tuli paikkakunnalle. Niistä hetkistä on onnellisia muistoja.
No niinpä oli parin päivän takaa ketjukarusellikuva. Olin viime sunnuntaina kuopuksen kanssa Lintsillä. Tytöt juoksentelivat ympäriinsä ja minulla oli aikaa kuvata. Itseäni puhutteli tässä aiheessa pojan ilme. Omat lapsuudenmuistoni liittyvät Linnanmäellä lastenkaruselliin, jossa on kirkkaanväriset maalaukset ja posetiivimusiikki.
Se karuselli on yhtä ihana tänään, mutta me olemme kasvaneet, Susupetal. Itse olen kasvanut niin paljon, etten mahdu enää norsun selkään. (Aionkin taas lähteä lenkille.)
Minä kävin ensi kerran Lintsillä vasta ylioppilaana tultuani Hesaan opiskelemaan. Joten vieraita nuo laitteet omakohtaisina. Vuoristorata kerran riitti. :) Lapset ovat kyllä karusellia päässeet pyörimään. Ja 70-luvulla alkoi huvipuistoja ilmestyä muuallekin päin Suomea. Kiva kuva!
Liisa, kun kävin viime sunnuntaina Lintisillä, näin yhden arviolta kuusikymppisen naisen, joka meni elämänsä ensimmäistä kertaa Rakettiin. Kun nainen tuli laitteesta alas, hän oli ihan fiiliksissä. "Se oli upeeta, ihanaa, mahtavaa!" hän hoki.
Kyllä nuo karusellit ja muut härvelit saavat tenavat onnelliseksi, ainakin vähäksi aikaa. Tuolla Linnanmäellä saa mukavasti aikansa noissa härveleissä kulumaan. Mulla ei ole ollut moneen vuoteen Lintsille "asiaa", ei edes tikusta. No, kai sitä voisi pikkulasten kanssa mennä, mutta mä luulen etten enää hirviäisi mennä noihin nykyajan kapistuksiin. Se lapsuuden aikainen karuselli oli iiiiiihana.
Karuselleista en ole koskaan pahemmin valittanyt, mutta autoissa on tullut ajettua muitten paalle ja pidetty hauskaa. "Autos tamponneuses" ranskaksi, mika suomeksi?
Ehkäpä joku ranskankääntäjä vielä ilmaantuu. ;) Törmäilyautoiksi me olemme niitä sanoneet. Lapsena aina ihmettelin, kun itselleni tuli epämääräisesti sellainen tunne, että isä törmäili tahallaan niillä Lintsin autoilla.
Onpas vauhdikas kuva. Onnellisuus välittyy hienosti taivasta vasten, mutta tarjoaako saman radan toistaminen onnellisuutta? Ehkä, pieninä annoksina, kuten karusellissa.
Kuule, Tommi, onko sinulla lapsia? minusta tuntuu aika usein, että lapsuus on saman radan väsymätöntä kiertämistä. Itselläni on kome lasta. Olen lukenut samat kirjat jokaiselle niin monta kertaa, että alan olla aika hyvä asiantuntija. Kun kuopuksemme oli parivuotias, olimme Espanjassa lomalla. Rantakadulla Fuengirolassa ei ollut mitään karusellin vertaista. Pieni tyttömme halusi uudelleen ja uudelleen karuselliin. Meistä tuli kanta-asiakkaita.
Terve, Maurelita! Joskus arvaan ranskan sanoja latinan pohjalta, mutta tätä ei sitä kautta arvannut, vaan pelkästään kuvauksesi perusteella. Samoista autoista siis joka tapauksessa puhuttiin. Linkissä olikin iloinen kavalkadi niitä autoja.
14 kommenttia:
Marian blogissa oli samasta aiheesta kuva. Tämä oli tosiaan mukavaa silloin kun oli lapsi. Itselleni tulee mieleeni aina isä, kun näen tämän härvelin, sillä hän vei minut aina tivoliin ja sirkukseen, kun sellainen tuli paikkakunnalle. Niistä hetkistä on onnellisia muistoja.
No niinpä oli parin päivän takaa ketjukarusellikuva.
Olin viime sunnuntaina kuopuksen kanssa Lintsillä. Tytöt juoksentelivat ympäriinsä ja minulla oli aikaa kuvata. Itseäni puhutteli tässä aiheessa pojan ilme.
Omat lapsuudenmuistoni liittyvät Linnanmäellä lastenkaruselliin, jossa on kirkkaanväriset maalaukset ja posetiivimusiikki.
Se Lintsin karuselli on ihana, parhainta lapsena oli, jos pääsi istumaan norsun selkään -se oli niin korkealla, että isän piti nostaa sinne.
Iloa ja onnea.
Se karuselli on yhtä ihana tänään, mutta me olemme kasvaneet, Susupetal. Itse olen kasvanut niin paljon, etten mahdu enää norsun selkään. (Aionkin taas lähteä lenkille.)
Oi, tuota onnea :)
Minä kävin ensi kerran Lintsillä vasta ylioppilaana tultuani Hesaan opiskelemaan. Joten vieraita nuo laitteet omakohtaisina. Vuoristorata kerran riitti. :)
Lapset ovat kyllä karusellia päässeet pyörimään. Ja 70-luvulla alkoi huvipuistoja ilmestyä muuallekin päin Suomea. Kiva kuva!
Liisa, kun kävin viime sunnuntaina Lintisillä, näin yhden arviolta kuusikymppisen naisen, joka meni elämänsä ensimmäistä kertaa Rakettiin. Kun nainen tuli laitteesta alas, hän oli ihan fiiliksissä. "Se oli upeeta, ihanaa, mahtavaa!" hän hoki.
Kyllä nuo karusellit ja muut härvelit saavat tenavat onnelliseksi, ainakin vähäksi aikaa. Tuolla Linnanmäellä saa mukavasti aikansa noissa härveleissä kulumaan. Mulla ei ole ollut moneen vuoteen Lintsille "asiaa", ei edes tikusta. No, kai sitä voisi pikkulasten kanssa mennä, mutta mä luulen etten enää hirviäisi mennä noihin nykyajan kapistuksiin. Se lapsuuden aikainen karuselli oli iiiiiihana.
Karuselleista en ole koskaan pahemmin valittanyt, mutta autoissa on tullut ajettua muitten paalle ja pidetty hauskaa. "Autos tamponneuses" ranskaksi, mika suomeksi?
Ehkäpä joku ranskankääntäjä vielä ilmaantuu. ;)
Törmäilyautoiksi me olemme niitä sanoneet. Lapsena aina ihmettelin, kun itselleni tuli epämääräisesti sellainen tunne, että isä törmäili tahallaan niillä Lintsin autoilla.
Onpas vauhdikas kuva. Onnellisuus välittyy hienosti taivasta vasten, mutta tarjoaako saman radan toistaminen onnellisuutta? Ehkä, pieninä annoksina, kuten karusellissa.
Kuule, Tommi, onko sinulla lapsia? minusta tuntuu aika usein, että lapsuus on saman radan väsymätöntä kiertämistä.
Itselläni on kome lasta. Olen lukenut samat kirjat jokaiselle niin monta kertaa, että alan olla aika hyvä asiantuntija.
Kun kuopuksemme oli parivuotias, olimme Espanjassa lomalla. Rantakadulla Fuengirolassa ei ollut mitään karusellin vertaista. Pieni tyttömme halusi uudelleen ja uudelleen karuselliin. Meistä tuli kanta-asiakkaita.
Bonjour !
Täällä epävirallinen kääntäjä ilmoittautuu hieman jälkijunassa.
Auto-tamponneuses ovat niitä "törmäilyautoja" (ranskaa osaan mutta suomi on kyseenalaista...) ; noh kuvat selittää paremmin :
http://www.fotolia.fr/tag/auto+tamponneuse
Terve, Maurelita! Joskus arvaan ranskan sanoja latinan pohjalta, mutta tätä ei sitä kautta arvannut, vaan pelkästään kuvauksesi perusteella. Samoista autoista siis joka tapauksessa puhuttiin. Linkissä olikin iloinen kavalkadi niitä autoja.
Lähetä kommentti