Ittekin tuossa viimeviikonloppuna Tampereella käväisseenä ihailin keskustan valoshowta. Ihanat heppaset ja hylkeet, kukkaset ja köynnökset! Tässäkin kuvassa valohelminauha kulkee joen pientareella.
Kiitos teille kaikille. Minulla oli aamulla niin kova kiire postatessani, että en ehtinyt kunnolla lukea haastetta. Tavalliseen tyyliini vain skannasin tekstin silmilläni ja äkkiä kuvaa etsimään, että ehdin junalle. Hahaa! Luin sanan väärin. Kaamos vääntyi silmissäni kaaokseksi. Ehkä pelkäsin, että sirpaleisesta päivästäni tulee kaaos, tiedä häntä. Etsin siis kuvaa kaaoksesta, löysin sen, postasin ja olin jo kirjoittamassa ilmoittautumisviestiä Valokuvatorstain sivulle, kun , kas kummaa: siinähän lukee kaamos! Äkkiä uutta kivaa etsimään. Hoppu ei ole hyödyksi muussa kuin kirpuntapossa :)
Jaksan aina ihmetellä, miten ihmiset saavat tuosta ko. kohdasta rajattua selkeän kuvan. En ole montaa kertaa Tampereella illalla kameran kanssa haahuillut, mutta kuitenkin sen verran, että tuskastuneena yrittänyt samaa, minkä sinä olet taltioinut.
Aivan upea kuva! Itse juuri viime viikolla harmittelin Tampereella käydessäni, että kamera jäi kotiin. Olisi ollut hienoa yrittää tallentaa niitä valoviikkojen taidonnäytteitä.
Me kaupunkilaiset jäämme paitsi monesta katoavasta luonnonvarasta, sellaisista kuin keinovaloton luonto tai luonto, jossa ei kuuluisi minkään koneen ääntä. Luonnonvaraiset ympäristöt hoitavat ihmissielua, ainakin omaa sieluani, kaikkein syvimmältä. Kaupungeissa on oma estetiikkansa. Tämä kansallismaisema on saanut arvoisensa valaistuksen. Tätä maisemaa voisi varmaankin kuvata vuodety läpeensä väsymättä. Marille vain sitä, että en välittänyt kummastuneista katseista etsiessäni kuvakulmaa pimeällä Hämeensillalla. Ehkä puutteellinen kameravarustus (toivon edelleen järkkäriä) helpottaa kuvaamista.
Minun maisemani! Ihana kuva. Valoviikkojen pylvasvalot ovat muuten kylla ihan mauttomia, mutta koskenreunan rakennusten tunnelmavalaistus on erittain onnistunut.
Tarjuska, kyllä Helsingissäkin on kaunista (jos ei muuta, niin rumuuden estetiikkaa). Kauneus on katsojan silmissä. Lauranen, vaikka olen helsinkiläinen, tämä näkymä on osa omaa henkilökohtaista kansallismaisemaani, kuten Punkaharju, Turun tuomiokirkko Auran rannalla ja Pallastunturin kerot.
Sitten tuohon kysymykseesi: Katsos, kun vuosikausien ajan on tottunut tiirailemaan kaikkea pikkuista ja vielä pienempää etsimen kautta ja nyt piti ottaa takapakkia, kun siirryin digiaikaan. Olen ollut tyytyväinen kyllä monessa suhteessa tähän digiCanoniin, mutta kun koko mikrokosmos jää tiirailematta. Sitten on muita syitä: tuo optiikan valovoima saisi olla parempi kuin tässä kompaktissa, tällä ei pysty ottamaan kuin neljän megan kuvia. Kuvaan välillä aikakauslehtijuttuihini, joten tarvitsisin vähitellen isompia kuvia. Nykyisen kamerani koko on kyllä kiva. Härveli mahtuu käsilaukkuun :) ja kulkee niinollen mukana. Täällä on kyllä eräs nuori neiti, joka on huomannut, että minun kamerassani on enemmän ominaisuuksia kuin hänen ja tämä neiti odottaa kieli pitkällään, koska saa tämän. Kysehän on vain siitä, koska uskallan sijoittaa. On nääs noita rahanreikiä freelancerilla enemmän kuin niillä, joille työnantaja kustantaa laitteet.
Tuo maisema on kyllä kaunis, mutta niistä heppakuvioista yms. en oikein välitä. Jonain iltapäivänä on pakko lähteä kaupungille. Päivätkin ovat niin pimeitä, että varmaan ehdin nähdä nuo valotkin. Vapriikissa pitäisi käydä (kaksikin mielenkiintoista näyttelyä)ja pakolliset joululahjat ostamassa.
30 kommenttia:
Aasista kuva on tyylikäs. Aasikin on käynyt Tampereen keskustassa.
Oi, kiitos, Aasi. Minäkin kävin siellä runsas viikko sitten.
:D
Tuo on todella kaunista kuvassakin.
Kaunis kuva!
Kun katselee maata avaruudesta kasin kaamosaika on kovinkin valoisaa. Mitakohan Einstein olisi siihen sanonut.
Ittekin tuossa viimeviikonloppuna Tampereella käväisseenä ihailin keskustan valoshowta. Ihanat heppaset ja hylkeet, kukkaset ja köynnökset! Tässäkin kuvassa valohelminauha kulkee joen pientareella.
Veteen heijastuvat valot tekevät illalla otetusta kuvasta tosi kauniin.
Oi ihana Tampere! Pelkkä ajatuskin vie kaamoksen mennessään. Erittäin kauniin kuvan olet ottanut suosikkikaupungistani!
Kaunis kuva, Kirsi. En ole käynyt Tampereella koskaan talvella.
Kiitos teille kaikille.
Minulla oli aamulla niin kova kiire postatessani, että en ehtinyt kunnolla lukea haastetta. Tavalliseen tyyliini vain skannasin tekstin silmilläni ja äkkiä kuvaa etsimään, että ehdin junalle.
Hahaa!
Luin sanan väärin.
Kaamos vääntyi silmissäni kaaokseksi. Ehkä pelkäsin, että sirpaleisesta päivästäni tulee kaaos, tiedä häntä.
Etsin siis kuvaa kaaoksesta, löysin sen, postasin ja olin jo kirjoittamassa ilmoittautumisviestiä Valokuvatorstain sivulle, kun , kas kummaa: siinähän lukee kaamos!
Äkkiä uutta kivaa etsimään. Hoppu ei ole hyödyksi muussa kuin kirpuntapossa :)
Tuttu maisema!
Valot johdattavat pimeässä...
Kääk... älä sentäs iske kovaa.. jos kirppuja olet ajatellut listiä.... =D
Kaamos voi aiheuttaa kyllä kaaoksen ihmisessä:)
SusuPetal. Tuo vähän rauhoittaa.
Neulekirppu, sinua en suurin surminkaan aio mottaista :)
Onnistunut kuva; hämärässä tai pimeässä kuvaaminen on taitolaji.
Ja terveisiä Tampereelta; tulin kotiin sieltä 5 minuuttia sitten.
Jaksan aina ihmetellä, miten ihmiset saavat tuosta ko. kohdasta rajattua selkeän kuvan. En ole montaa kertaa Tampereella illalla kameran kanssa haahuillut, mutta kuitenkin sen verran, että tuskastuneena yrittänyt samaa, minkä sinä olet taltioinut.
Aivan upea kuva! Itse juuri viime viikolla harmittelin Tampereella käydessäni, että kamera jäi kotiin. Olisi ollut hienoa yrittää tallentaa niitä valoviikkojen taidonnäytteitä.
Sinulla on kaunis kaamoskuva!
Hieno sommittelu ja kauniit valot ja niiden heijastukset vedessä. Sulle näyttäytyy kaamos (ja kaaos) kauniina asioina.
Kaamos on valoa. Somaa kaamos.
Me kaupunkilaiset jäämme paitsi monesta katoavasta luonnonvarasta, sellaisista kuin keinovaloton luonto tai luonto, jossa ei kuuluisi minkään koneen ääntä. Luonnonvaraiset ympäristöt hoitavat ihmissielua, ainakin omaa sieluani, kaikkein syvimmältä.
Kaupungeissa on oma estetiikkansa. Tämä kansallismaisema on saanut arvoisensa valaistuksen.
Tätä maisemaa voisi varmaankin kuvata vuodety läpeensä väsymättä.
Marille vain sitä, että en välittänyt kummastuneista katseista etsiessäni kuvakulmaa pimeällä Hämeensillalla. Ehkä puutteellinen kameravarustus (toivon edelleen järkkäriä) helpottaa kuvaamista.
Onpas kaunis kuva Tampereelta, tunnistin kyllä. Ei ollenkaan niin synkän näköistä, kuin täällä Hesassa.
Minun maisemani! Ihana kuva. Valoviikkojen pylvasvalot ovat muuten kylla ihan mauttomia, mutta koskenreunan rakennusten tunnelmavalaistus on erittain onnistunut.
Tarjuska, kyllä Helsingissäkin on kaunista (jos ei muuta, niin rumuuden estetiikkaa). Kauneus on katsojan silmissä.
Lauranen, vaikka olen helsinkiläinen, tämä näkymä on osa omaa henkilökohtaista kansallismaisemaani, kuten Punkaharju, Turun tuomiokirkko Auran rannalla ja Pallastunturin kerot.
Upea naitsotti Nääsvillestä.
ps. Mitä sä järkkärillä teet,kun pokkarillakin onnisttuu näin hyvin. :)
Oi, kiitos Penalandia. Tällä elän pitkään.
Sitten tuohon kysymykseesi:
Katsos, kun vuosikausien ajan on tottunut tiirailemaan kaikkea pikkuista ja vielä pienempää etsimen kautta ja nyt piti ottaa takapakkia, kun siirryin digiaikaan.
Olen ollut tyytyväinen kyllä monessa suhteessa tähän digiCanoniin, mutta kun koko mikrokosmos jää tiirailematta. Sitten on muita syitä: tuo optiikan valovoima saisi olla parempi kuin tässä kompaktissa, tällä ei pysty ottamaan kuin neljän megan kuvia. Kuvaan välillä aikakauslehtijuttuihini, joten tarvitsisin vähitellen isompia kuvia.
Nykyisen kamerani koko on kyllä kiva. Härveli mahtuu käsilaukkuun :) ja kulkee niinollen mukana. Täällä on kyllä eräs nuori neiti, joka on huomannut, että minun kamerassani on enemmän ominaisuuksia kuin hänen ja tämä neiti odottaa kieli pitkällään, koska saa tämän.
Kysehän on vain siitä, koska uskallan sijoittaa. On nääs noita rahanreikiä freelancerilla enemmän kuin niillä, joille työnantaja kustantaa laitteet.
Tunnelmallinen kuva!
Käyn toisinaan Tampereella leikkimässä turistia ja olen aina pitänyt erityisesti näistä seuduista, niin kesällä kuin talvellakin.
Hieno idea valaista tuo vesiraja. Nyt rantaviivan kurvikkuus näkyy hyvin. Hieno kuva, sekä rajaus.
Kyllä kelpaapi näköjään kaamostella Tampereella!
Tuo maisema on kyllä kaunis, mutta niistä heppakuvioista yms. en oikein välitä. Jonain iltapäivänä on pakko lähteä kaupungille. Päivätkin ovat niin pimeitä, että varmaan ehdin nähdä nuo valotkin. Vapriikissa pitäisi käydä (kaksikin mielenkiintoista näyttelyä)ja pakolliset joululahjat ostamassa.
Tursistiksihan minäkin itseni tunsin kaamostellessani kamera kaulassa sillalla.
Obeesia, minulle hepatkin kelpaavat, mutta mieluummin katselen tätä koskimaisemaa.
Lähetä kommentti