Blogisisko kirjoitti anoreksiasta. Asia on sillä tavoin ajankohtainen, että viime perjantaina Iltalehden lööppi löi vasten kasvoja: brasilialainen 21-vuotias huippumalli Ana Carolina Reston kuoli.
Blogisisko oli löytänyt tieteellisen jutun, joka kertoi, että puolet anoreksian syistä on geneettisiä. Joskus viestintä on erityisen haastavaa. Välillä lääketieteen uutiset nostavat esiin yksittäisiä taudinaiheuttajia, välillä tehokkaita lääkkeitä. Mistä tahansa sairaudesta ja hoidosta on tarjolla uskomattomassa määrin tietoa. Ongelmaksi usein tulee tiedon merkitys.
Geeneillä on osuutensa, mutta niihin emme oikeastaan voi vaikuttaa. Kaikkeen muuhun voimme. Anoreksiageenit eivät aja ketään ennenaikaiseen kuolemaan. Ympäristötekijät ratkaisevat. Tarkoitan sitä, että suomalaisilla on erityisen huono geeniperimä sydän- ja verisuonipuolella. Silti elintapamuutoksella, paremmilla lääkkeillä ja parantuneella hoidolla erittäin huolestuttavaksi äitynyt sepelvaltimotautiepidemia on saatu kuriin viimeksi kuluneiden 30 vuoden aikana ja ennenaikainen kuolleisuus on painunut ennennäkemättömään laskuun.
Vaikka selityksiä anoreksiaan löytyyi perintötekijöistä, geenit tuskin yhdessäkään tapauksessa johtavat vääjäämättä anoreksiaan. Ympäristötekijöillä on ratkaiseva merkitys sairauden synnyssä. Tarvitaan sopiva kasvualusta ongelman syntymiseksi.
Syitä voi olla varhaisen lapsuuden kokemuksissa tai yksilöön syystä tai toisesta kohdistuvissa ylettömissä ulkonäköpaineissa.
Terveysviestintäkin voi synnyttää paineita, jotka johtavat anoreksiaan. Jos lapsi on lihava, kuten nykyisin usein on asian laita, on tärkeää, miten asiaa käsitellään. Jos lapsen minäkuvaa alkaa ohjata ajatus, että hänet hyväksytään, kun hän on laiha, tulos saattaa olla tuhoisa.
Itseäni mietityttää kovasti myös tuo Esko Ahon lähestymistapa, jossa hyvässä asemassa oleva vaikuttaja nostaa syyttävän sormensa ja uhkaa talouspakotteilla. Tässähän viestitetään, että olet hyvä kansalainen ja veronmaksaja, jos olet laiha. Pöh. Tunnen esimerkiksi ihmisiä, jotka suklaansyömisen sijasta polttavat tupakkaa ja ovat laihoja.
Ihminen on kokonaisuus. Nykylääketieteessä on suuntauksia, jotka luottavat kovasti lääkkeisiin ja panevat toivoaan geeniterapioihin. On hyvä, että uusia hoitomuotoja ja uusia lääkkeitä kehitetään. Moni ihmishenki säästyy.
Parempi kuitenkin on, jos sairaus ei edes puhkea, vaikka ihmisellä olisikin geneettinen alttius siihen.
Joissain tapauksissa voisi olla eduksi, että tällainen alttius tunnistettaisiin. Näitä ihmisiä kyettäisiin tukemaan terveen minäkuvan kasvussa. Toisaalta tällaisen alttiuden tietäminen saattaisi ohjata ihmistä käyttäytymään ikään kuin hänet olisi ohjelmoitu sairastumaan.
Olisi suotavaa, että meillä kaikilla olisi terve minäkuva ja että ympäristö tukisi sellaisen kehittymistä.
7 kommenttia:
"Itseäni mietityttää kovasti myös tuo Esko Ahon lähestymistapa, jossa hyvässä asemassa oleva vaikuttaja nostaa syyttävän sormensa ja uhkaa talouspakotteilla. Tässähän viestitetään, että olet hyvä kansalainen ja veronmaksaja, jos olet laiha."
Yritin joskus pähkäillä tuota miten tuo Ahon haluama asia voitaisiin toteuttaa mieluummin porkkanan kuin kepin avulla (Ahon malli on selkeästi keppi IMO). Ainakin sen porkkanan pitäisi kohdistua nuoriin, koska haluamme saada jo valmiiksi hyviä elämäntapoja ja vanhempien kohdalla ollaan jo sössitty enemmän tai vähemmän se terveys.
Porkkana voisi olla vaikka, jotain tämän tyyppistä, että jos verenpaine ok ja coopperin pystyy juoksemaan riittävän nopeasti niin saa rahaa, mutta jollei niin palkkion vaikka tiketteinä uimahalliin tai muihin urheilujuttuihin.
En tiedä mitkä olisi sopivat mittarit tuossa, että homma olisi edes enemmistön kannalta tasa-arvoista tai miten pitäisi palkita. Ideana kuitenkin olisi tarjota jotain riittävän vahvaa motiivia, verrattuna telkan ja netin surffailuun ja että tapahtui kumminpäin vaan niin systeemi tukisi jotain järjellisiä elintapoja.
Sinulla on kyllä huomattavan rakentava lähestymistapa, Zache.
Minusta Esko Aho voidaan tässä asiassa unohtaa. Sentyyppinen ideointi on rahanhaaskausta ja aiheuttaa mielipahaa.
Mutta tosiaan tuo anoreksia. Länsimaisessa kulttuurissa on vallalle päässyt vääristynyt suhde ruokaan. Vääristyneen suhteen toisessa päässä on ahmiminen ja toisessa anoreksia. Niissä ei sen enempää keppi kuin porkkanakaan auta.
Välimaastossa voi tietenkin näitä aasinhuijausvälineitä kokeilla. Porkkana on sitä paitsi terveellista (, tosin kyseisessä huijauksessa porkkanaa sitä ei aasille anneta, vaan pidetään vain sellaisella etäisyydellä, että aasi luulee pian sen tavoittavansa). ;)
Ihmisen painoon vaikuttavat lukemattomat asiat. Rottakokeilla on kuitenkin saatu hurjia tuloksia. Toiseen rottaan laitettiin"lihomisen geeni" (tai geenit) toisella ei niitä ollut.
Ne saivat samaa ruokaa, mutta toinen lihoi ja toinen kuihtui.
Tuohan on tuttu tilanne monissa perheissä. Jos laihtuminen olisi helppoa, ei olisi liikalihavia ihmisiä.
Geenit ovat kohtalo vain äärimmäisen harvoin, mutta vaikuttaisi siltä, että niillä on suurempi vaikutus kuin arvaammekaan.
Mutta geenitutkijatkin ovat samaa mieltä kuin Sinä, Kirsi: Sopivassa ympäristössä haitalliset geenit eivät aktivoidu.
Joissakin tapauksissa tieto siitä, että kantaa jotain perinnöllistä taipumusta, voi olla pelastava.
Lääketieteessä Suomi on meidän onneksemme erittäin edistynyt maa.
Niinpä, Anna. Alun perin evoluutiossa henkiin jäivät ne, joilla oli hyvä hyötysuhde – tarkoitan, että ihmiset, joiden eilmistö pystyi hyödyntämään kaiken energian, mitä se hankki. Tällaiset ihmiset välttyivät nälkäkuolemalta (ja selviävät paremmin edelleen siellä, missä on aliravitsemusta). Nyt evoluutio on kääntynyt suuntaan, jossa parhaat selvitytymismahdollisuudet on yksilöillä, joilla on huono hyötysuhde, toisin sanoen hukkaputkilla on etua perimästään :)
Mutta tuo anoreksia, laidutusinformaatio on kuin myrkkyä ihmisille, jotka laiduttavat sairaaloisesti. Ehkäpä perimän ratkaiseva vaikutus tulee esiin siinä, että jotkut tosiaan laihtuvat dramaattisesti, kun laiduttavat. Ehkä anoreksiaan sairastuvat ne, joiden elimistö suostuu laihdutukseen ja muut jäävät ikuisiksi painonpudottajiksi. Tämä ei olemitään lääketeiteellistä tietoa eikä psykologiaa. Tämä on pelkkää kotitarvefilosofiaa.
Minusta suurin syy ylenmäääräiseen laihduttamiseen on muoti ja sen mukana tullut kauneusihanne: liioiteltu laihuus. Sen lisäksi osittain myös televisio, joka saa kaikki ihmiset näkymään suunnilleen kokasi kokoa suuremmilta.
Piti kirjoittamani: kaksi kokoa. Auta armias, aina tulee virheitä, kun sormet liikkuu eri tahtiin.
Tästä on muistaakseni pari vuotta aikaa, kun englannista tuli kansanterveysväkeä Suomeen Kansanterveyslaitokselle kyselemään suomalaisten hoikkuuden salaisuutta.
Suomalaiset ovat muistaakseni lihavampia kuin englantilaiset. Missään tapauksessa emme kansana ole hoikkia, kaikkea muuta.
Luulen, että englantilaiset olivat seuranneet suomalaista mediaa, kun olivat saaneet sen käsityksen, että Suomeen kannattaa tulla katsomaan, miten pysytään hoikkina. Telkkarissa ja lehdissä, yleisöpalveluhommissa ja näkyvissä ammateissa on yleensä ääneenlausumaton bmi-raja. Media ja julkisuus ylläpitää käsitystä, että suomalainen on hoikku, dynaaminen, nuori, kaunis. Todellisuus on erikseen.
Lähetä kommentti