Kaisa tuossa totesi, että työttömyydessä on hyviäkin puolia: on vapaus, ehtii hypätä, juosta vedessä ja kutoa.
Elämästä kannattaa nauttia, olet oikeassa, Kaisa.
Moni nuokkuu töissä ilman mitään ylityökorvausta iltaseitsemään tai -kahdeksaan ja läheiset saavat tulla toimeen kotona tai missä ovatkaan miten taitavat.
9 kommenttia:
Toivottavasti kukaan oikean (pitkäaikaisen) työttömyyden kokenut ei pahastu siitä, että nautin vapaudestani. Minulla on siinä mielessä hyvä tilanne, että suurella todennäköisyydellä jotakin on tulossa ensi vuoden alussa - on siis varaa (sanan voi käsittää sekä konkreettisesti että kuvaannollisesti!) nauttia nyt elämästä.
Mutta totta on, että olen kovasti samaa sukua Artturi Järviluoman Pohjalaisia-näytelmän Jussin kanssa vapaudenrakkaudessani. On upeaa kun saa päättää itse mitä tänään teen!
Jatkuvasti löytyy julkisuuden ihmisiä, jotka syyllistävät työttömiä työttömyydestä. Tällainen ajatuksenjuoksu on hölmö, mutta yksinkertaiset ajatukset menevät julkisuudessa läpi. Siksi on tärkeää, että tolkku säilyy. Kaisa, annat hyvää esimerkkiä. Iteskunkin on hyvä kiinnittää huomiota erityisesti niihin elämän asioihin, jotka elämässä ovat hyvin. Mitä iloa on surra yksin kotona vain sen tähden, että joku kadehtii vapaata aikaamme! Jos on vapaa menemään ja tykkää mennä, niin ehdottomasti baanalle! :D
Syyllistävät asenteet työttömiä kohtaan elävät valitettavan tiukassa. Vaatii paljon kanttia antaa itsensä nauttia työttömyydestä, kun "yleinen mielipide" on se, että asiasta pitäisi olla masentunut ja syyllistynyt.
joo, eihän tuommoista saa sanoa ääneen. jos ei muuta, niin työttömyydestä on sisäisesti itseään rangaistava ja laitettava kärsimään.
työn tekemisen mielekkyys / mielettömyys, siinä vasta tabu. onneksi Juha Siltala kirjoitti kirjansa.
Näin on, siskot! Jos on pakko syyllistää, sitten syyllistetään niitä, jotka aiheuttavat päätöksillään ja ratkaisuillaan työttömyyttä.
Työttömien syyllistäminen on yhtä hölmöä kuin koulukiusattujen syyllistäminen siitä, että heitä kiusataan. (Tämäkin on kyllä nähty, ettei se mahdotonta tietenkään ole.)
Ensimmäinen teesini siis on: on oikein nauttia elämästä.
Tekevätkö pätkätyöt ja pelko työn menettämisestä ihmiset tekemään töitä vuorotta? Oikeudet ovat näennäisiä.
Luulen, että epäilyksessi osuu oikeaan, Neulekirppu.
Olin juuri äsken kuuntelemassa juristeja, jotka selittivät, että suurimmat ongelmat eivät ole sittenkään lainsäädännön puolella, vaan toteutuspuolella.
Jos lain noudattamista valvottaisiin yhtä tiukasti kuin työttömiä, moni ongelma ratkeaisi itsestään. Jos esimerkiksi työaikalain noudattamista valvottaisiin, työllisyystilanne olisi parempi, samoin työntekijöiden hyvinvointi- ja terveystilanne uskoakseni.
Pienyrittäjät ovat lopulta niitä, jotka jäävät kaiken valvonnan ulottumattomiin. Siellä paiskitaan pitkää päivää paineen alla ilman mitään valvontaa, voi voi.
Ihan ensiksi: olen yrittänyt jättää tätä kommenttia klo 15:stä alkaen - jätin lopulta sivun auki ja nyt kokeilen vielä uudestaan! Jokin tässä kommenttitoiminnossa ei pidä minusta... :(
Tulin kurkkaamaan mitä reaktioita postauksesi on aiheuttanut, Kirsi, ja hyvä kun uskalsin ruveta kommentteja lukemaan - niin syvälle meihin on iskostettu ajatus siitä, että laiskuus = palkkatyön puutteesta nauttiminen on synti.
Työttömyys ja palkattomuus pitäisikin erottaa toisistaan. En missään tapauksessa ole työtön - puuhaan aamusta iltaan ja nautin joka hetkestä - mutta palkkaa saan vain päivärahan verran! :D
Mietin tuota, mitä Neulekirppu kirjoitti. Toinen meihin syvään iskostettu ajatus on se, että pitää olla kiirekiirekiirekiire koko ajan. Ellei kalenterisi ole täynnä, olet jotenkin huono ihminen tai ainakin työntekijä. Pitää olla kauhean kunnianhimo päällä koko ajan.
Olenko typerä, kun tahtoisin tehdä vain työtä josta pitäisin ne määrätyt 8 h päivässä haaveilematta mistään urakehityksestä tai johtoasemista? Sensijaan haluaisin että minulle jäisi myös aikaa ja voimia nauttia elämästä ja rakkaiden ihmisten seurasta.
Edelleen olen sitä mieltä, Kaisa, että sinulla on arvot kohdallaan ja olet miettinyt ne hyvin.
Tässä taannoin haastattelin yhtä ihmistä, joka oli pitkään työelämän ulkopuolella, koska häntä syrjittiin. Sitten hän sai määräaikaisen pestin ja toisen... Tämä haastateltavani iloitsi ystävien verkostosta, joka on ollut ja säilynyt taloudellisesti tiukkoina aikoina ja jota hän vaalii huolimatta määräaikaisista pesteistään työelämässä.
Siinä on mielestäni sitä sosiaalista pääomaa, mikä saa ihmisen voimaan keskivertoa paremmin.
Lähetä kommentti